Joululomat on nyt vietetty ja arki on taas iskenyt. Tiesin, että saisin maksaa lomasta töissä ja niinhän siinä on käynyt. Hommaa on ihan hurjasti! Meidän uusi toimistopäällikkö on onneksi osoittautunut todella päteväksi ja on muutenkin mukava, mikä helpottaa työasoita.
Joulun jälkeen pakenimme täältä lumiukkojen piirittämästä kaupungista ja suuntasimme Cascade vuoriston itäpuolelle minilomalle. Vaikenta matkanteossa oli päästä pois tästä omasta lähiöstä. Moottoritie oli ihan hyvässä kunnossa, ja pienempikin tie vuoren solan yli oli ihan ajettava aurauksen ansiosta. Ei tarvittu edes ketjuja renkaisiin.
Yleensä kun pääsemme sinne vuorensolan lähelle, ihastelemme häkellyttävän kaunista talvimaisemaa, mutta tällä kertaa lumi ei jostain syystä saanut aikaan samaa reaktioita. Olo oli lähinnä että, jaa TAAS on lunta. Normaalisti olisi myös potuttanut ajaa aura-auton takana, mutta tällä kertaa olimme kiitollisia, että siellä oli aura-autoja ja ehkä samalla myös vähän kateellisia siitä, että meidän kaupungilla ei niitä taida olla ollenkaan. Ja jos onkin, eivät vaivautuneet tuomaan sitä meidän kadulle, kun sitä olisi kipeästi tarvittu!
Matka taittui nopeasti, vähän yli kahden tunnin päästä olimmekin sitten Leavenworthissa. Yövyimme Sleeping Lady lomakylässä. Lapsista viehättävä huoneemme oli erikoisen mukava, koska siinä oli korkea parvi, jonne sai kiivetä tikapuita pitkin -- ihan niinkuin viime vuonna. Mutta ainakin minusta loma oli rentouttavampi kuin viime vuonna, ehkä siksi, että neljävuotias tikapuilla huolestuttaa vähemmän kuin kolmevuotias samassa puuhassa!
Ihan hotellin vieressä odottivat ihanat hiihtoladut! Hiihdimme kahtena päivänä koko poppoolla. Jopa Taneli veti sellaisen 2 km lenkin kumpanakin päivänä. Yhden kerran kävin vielä omalla kierroksella Taneli takana pulkassa. Se oli rankka lenkki. Tämä on viimeinen vuosi, kun pikkuherraa kyysätään! Lopun ajasta käytimme ihan vaan hengailuun. Löysin hotellin kirjastosta mielenkiintoisen kirjan ja luin sen kokonaan, neuloin sukkaa, lapset katsoivat lastenohjemia tietsikalta, jne. Parasta oli se, ettei tarvinut laittaa ruokaa tai tiskata...kävelimme vaan ravintolaan ruoka-aikaan.
Viimeisenä aamuna auton akku oikutteli ja päätimme jättää hiihtämisen ja suunnistaa takaisin solan yli hyvissä ajoin. Kun tulimme korkeimmalle kohdalle, oli päällä jo sellainen lumimyrsky, että näkyvyys oli todella huono. Pääsimme kuitenkin turvallisesti pois sieltä vuorenrinteiltä. Kun tulimme Monroehin, Timi pysähtyi hakemaan Starbucksista kupin kahvia, ja siellä tiedettiin, että vuorensolan läpi johtava tie oli suljettu lumimyrskyn takia. Olimme tulleet siitä läpi juuri ennenkuin se tie oli suljettu! Ei paremmin olisi voinut sattua. Jos olisimme olleet jumissa vuoriston itäpuolella uudenvuoden aattona ilman varattua hotellihuonetta, olisi ollut aika ikävä paikka.
Tämä oli siis Leavenworthin keikka 2008. Suunnitelemme jo ensi vuotta. Toivottavasti käy yhtä hyvä onni sään suhteen.
