Prinsessa ja herne

Tänä aamuna heräsin tosi väsyneenä levottomasti nukutun yön jälkeen. Aamuyöstä kylkeä kääntäessäni olin havainnut jotain perin kummallista: tyynyliinan sisässä tuntui jotain kovia möhkäleitä. En sitten ruvennut niitä sen tarkemmin tutkimaan, vaan nukahdin vielä uudestaan. Aamulla minulle sitten välähti mistä oli kysymys. Tiia oli ollut edellisenä iltana järjestämässa äidin sänkyä ja mukamas pöyhimässä tyynyjä ja samalla sujauttanut tyynyliinan sisään lapsen nyrkin kokoisia kiviä. Tämä oli siis aprillipila!

Aamulla minun täytyi sitten näytellä, että niska oli kipeä ja Tiia lupasi kovasti hieroa ja hoitaa niskaa illalla, mutta ei uskaltanut sanoa mitään kivistä, kun luuli että oli todellakin satuttanut minua. Illalla oli sitten äidin vuoro sanoa "aprillia, aprillia" kun kaivoin ne kivet esiin ja tunnustin, ettei niska ollutkaan oikeasti kipeä.

Mistä ihmeestä meidän lapset ovat voineet saada tällaisen pila-geenin? Taneli tekee tätä myös jatkuvasti, ei vain aprillipäivänä. Yleisin temppu on huutaa yläkerrasta, että "pyyhkimään" ja sitten kun rynnistän apuun, en löydäkään ketään.