Kiitospäivän matka

Kiitospäivä 2008 vietettiin perinteiseen tapaan tien päällä. Anivarhain kiitospäivän aamuna pakkasimme tavarat autoon ja kannoimme uniset lapsukaiset autonistuimiinsa vuotuista eteläänvaellusta varten. Minä kävin ratin taakse ja isäntä teki töitä tietokoneellansa niin kauan kuin kaksi akkua riitti--eli melkein Portlandiin asti. Ensin lapset nukkuivat ja sitten ruvettiin kuuntelemaan kirjastosta lainattuja äänikirjoja. Nepä olivatkin kova sana! Ennen olemme viritelleet sylimikroa etupenkkejen väliin takapenkkililäisten viihdyttämiseksi, mutta he kuuntelivat kirjoja ihan tyytyväisinä ilman mitään kuvia.

Neljä tuntia myöhemmin saavuimme Timin Kermit-sedän ja vaimonsa Nadinen luo. Siellä istuimme sohvalla rupattelemassa, niinkuin perinne vaatii, muutaman tunnin, ennenkuin suunnistimmen heidän tyttärensä Bethin perheen luokse Kiitospäivän juhla-aterialle. Nadien jäi tällä kertaa kotiin kun oli niin flunssainen. Mietin vähän, että miksi en ollut itse päässyt livistämään tästä matkasta, kun oli ihan yhtä flunnsainen!

Kun tulimme Bethin luo Beavertoniin, ruuanlaitto oli suunnilleen ohi ja isäntä siellä siivutti kalkkunaa, jonka lisäksi oli tarjolla kaikenlaisia kiitospäivän herkkuja. Oli salaattia, oliiveja, bataattia, perunamuusia, kastiketta, kalkkunan sisässä paistettua leipätäytettä, maissia, jne. Jälkiruuaksi oli kurpitsapiirasta, omenapiirasta ja pekaanipähkinäpiirasta jäätelön kera. Syomistä oli enemmän kuin tarpeeksi, enkä jaksanut edes maistaa kaikkia tarjolla olleita ruokalajeja. Jopa meidän vegetarinistit saivan massunsa täyteen, mutta vegaani hoippui kapealta polulta ja sortui jäätelöön! Taneli oli puhunut kalkkunasta koko viikon, mutta ruokapöydässä ei tainnut mennä kuin neljä vihreää oliivia. No, mitä sitä suotta syömään joka päivä!

Ruuan jälkeen sitten taas istuttiin ja rupateltiin, niin kuin perinne vaatii, ja saatiin jopa ihailla, kun valkohäntäpeura toi perheensä näytille takapihalle. Peurat kyllä kaikkosivat, kun lapsen ja lapsenmieliset miehen innostuivat menemään ulos leikkimään lounaan jälkeen. Siellä heiteltiin amerikkalaista jalkapalloa talon yli niin kovasti, että erään miespuolisen vieraan vihkisormus lensi sen mukana, eikä useampikaan etsintäpartio sitä löytänyt. Sääli, sillä tämä pari oli ollut naimisissa vasta kolme kuukautta. Toivottavasti se vielä joskus löytyy. Lapsilla oli erikoisen hauskaa täällä kylässä kun saivat leikkiä pikkuserkkunsa Grantin (9v.) kanssa. Kylässä oli myös 7-vuotias William.

Kun olimme heittäneet Kermitin kotiin ajoimmen Portlandin keskustaa, missä yövyimme hotellissa. Yöpaikka oli suunnitelu niin, että olimme keskustassa valmiina katsomaan perjantaiaamuista paraatia. Tuhannet ihmiset kokoontuivat paraatireitin varrelle seuraamaan sitä. Tämä on Portlannin versio suuremmista ja kuuluisemmista paraateista esimerkiksi New York Cityssä. Onneksi sadepilvet jaksoivat pitää pisarat kurissa, ja epäväkaisen näkoinen aamu kehkeytyi ihan mukavaksi paraatisääksi. Lämmintä oli noin 10 astetta, mikä on lämpimämpää kuin tavallisesti näin marraskuun lopulla.

Paraatin jälkeen pakkasimme taas kaikki autoon ja läksimme ajamaan Salemiin, joka on vähän yli tunnin matkan päässä Portlannista. Siellä sukuloimme Timin Arnim-sedän ja vaimonsa Arnolan luona. Taas istuimme sohvalla ja rupattelimme. Miehen katosivat toiseen huoneeseen tekemaaän jotain tietokoneen kanssa, ja Arnolakin meni hakemaan käsityötänsä, ja minä nukahdin sillä aikaa siinä sohvalla istuessani pari kertaa. Aina kuin pää retkahti, niin heräsin. Tätä istumista jatkui 6 tuntia. Oijoioi! Ilmotin kyllä meidän isännälle, että takaisin en sitten aja. Nukutti niin vietävästi!

No, vihdoin se sukulointi oli ohi ja ajoimme takaisin Portlandiin ja yöpaikkaan Tigardissa. Taneli oli niin kuitti, että nukahti autoon, ja iskä kantoi hänet hotellihuoneeseen, ja ne unet jatkuivatkin sitten koko yön. Sinä iltana pääsimmekin kaikki aikaisin nukkumaan, ja se oli tarpeen. Aamulla ehdittiin vielä käydä uimassa ennenkuin suunnistimme kotia kohti.

Kotimatkalla kävimme vielä moikkaamassa Kermitiä ja Nadinea ja päätimme myös poiketa uuteen IKEAan matkan varrella. Kun vihdoin pääsimme tien päälle, kotimatka Portlandista taittui 4.5 tunnissa. Kolmen päivän kilometrit: 725. Ajoaika: 11 tuntia 20 minuuttia. Bensaa meni 1.5 tankkia. Seattlessa bensan hinta lähtiessä 2.09 dollaria galloona. Salemissa tankattiin 1.86 dollarin galloonahinnalla. Uskomatonta, kun aikasemmin syksyllä hinta oli 4.40 dollaria galloona.

Lapset olivat tosi kärsivällisiä matkalaisia. Viimeset 1.5 tuntia Taneli kylläkin kysyi kymmenen minuutin välein, että kuinka kauan menee vielä!

Tulirokko ja streptokokki kylässä

Maanantaina sain yllättäen pitää luppopäivän kotona Tanelin kanssa. Poika oli viikonloppuna vähän huonovointinen ja maanantaiaamuna kuume nousi tuonne 40 asteen yläpuolelle. Lääkäri tiesi heti mistä on kysymys: Streptokokki kurkussa ja tulirokko sen kaverina. Vanhan kunnon penisiliini rupesi onneksi tehoamaan jo 24 tunnin jälkeen. Tänään meidän miehet oli kotona, kun mun oli ihan pakko mennä töihin. Nyt poika alkaa olla aivan entisellään rokkoihottumaa lukuunottamatta. Se rupeaa kai hilseilemään pois muutaman päivän päästä. Huomenna taas normaalisti päivähoitoon!

Otin tämän kuvan todisteeksi siitä, että tulirokko on podettu ja että Taneli voi sitten isompana nähdä sen. Tämmöinen hymy irtosi potilaasta! Pyytelin kyllä, että olisi ollut edes vähän sairaan näköinen, mutta ei se käynyt.

Muistan lapsena olleeni tulirokossa ja sitähän podettiin pitkään. Terveydenhoitaja tuli terveyskeskuksesta ihan kotikäynnille, olikohan se siksi, kun se on niin tarttuvaa laatua. Meidän lastenlääkäri oli kyllä sitä mieltä, että tuskin se meihin muihin tarttuu, ei ainakaan aikuisiin, sillä me ollaan tavattu se pöpö niin monta kertaa.

Halloween huvit

Halloween on lasten kovasti odottama juhla. Naamiaspukuja valmistellaan ja suunnitellaan jo hyvissä ajoin. Tänä vuonna Tanelin valinta oli helppo, sillä komerossa oli odottamassa kesällä Disneylandista ostettu Buzz Lightyear puku. Tiia oli taas syksyn mittaan ihastunut Peppi Pitkätossu kirjoihin, ja päätti että haluaa olla Peppi. Löysin ihanan Peppi peruukin eräästä nettikaupasta. Pisamat Tiialla oli omasta takaa, mutta Herra Tossavainen lainattiin naapurin lapsilta. Täytyy sanoa, että oli aika uskottavan näköinen Peppi!

Koulussa ei sallita Halloween juhlia, mutta koulut yleensä keksii jonkun tavan kiertää tätä sääntöä, niin että lapset voivat pukeutua naamiaispukuihin ja pitää hauskaa. Tiian koulussa oli koko koulun Vocabulary Parade - Sanasto Paraati. Kunkin oppilaan piti valita sana ja sitten pukeutua sen mukaisesti. Jokainen vuorollaan kiipesi näyttämölle mikrofonin ääreen ja sanoi sanansa ja mitä se tarkoittaa. Tiian sana oli Strong, eli vahva, ja määriteltyään sen, Peppi nosti keppihevosensa ilmaan yhdellä sormella.

Illalla sitten lapset menivän ovelta ovelle naapuristossamme keräten karkkia. Meillä on sellainen sääntö, että niistä saa syödä muutaman, ja loput annetaan pois. Olin varannut kuusi pussia karkkia, sillä yleensä meidänkin ovella käy lapsia koko illan, mutta tänä vuonna ovikello soi vain yhden kerran ja karkkia jäi yli ihan mielettömästi. No, ainakin meidän karkkiastia toimistossa ei ole tyhjä vähään aikaan!

Kaikkein hauskinta tässä ovelta ovelle ravaamisessa on mitä hienompien koverretujen kurpitsoiden katsastaminen. Ensi vuonna täytyy kovertaa oiken upeat kurpitsat meidänkin kadunvarteen houkuttelemaan lapsia.

Syksyn satoa

Jos ole olet koskaan kulkenut täällä Freemanin puutarhassa, olet varmaan nähnyt useita hedelmäpuita ja muita jonnekin farmille kuuluvia hyötykasveja: omenoita, päärynöitä. kiiviä, viinirypäleitä, mustikoita, mansikoita, vadelmia, viinimarjoja, karviaisia, gumi marjoja, luumuja, kirsikoita, herneitä ja tomaatteja -- niin ja vielä keskäkurpitsoja, jotka osoittautuivatkin kurpitsoiksi!.

Tämän vuoden sato oli heikonlainen, mutta otin kuitenkin muutamia kuvia todisteeksi, että jotain sieltä tuli! Isäntä poimi ison korin omenoita, ja kun rupsin niitä kuorimaan ja pilkkomaan, havaitsin, että tuholainen nimeltää apple maggot oli kaivanut ne kaikki täyteen tunneleita. Eli siihen asteelle jä tämänvuotinen omenasoseen keittäminen. Mansikoita ja mustikoita tulee yleensä niin päljon, että niitä riittää koko talveksi pakastimesta, mutta alkukesän viileä keli taisi tulla juuri siihen aikaan, kun olisi tarvittu lämmintä auringonpaistetta.