Kiitospäivä 2008 vietettiin perinteiseen tapaan tien päällä. Anivarhain kiitospäivän aamuna pakkasimme tavarat autoon ja kannoimme uniset lapsukaiset autonistuimiinsa vuotuista eteläänvaellusta varten. Minä kävin ratin taakse ja isäntä teki töitä tietokoneellansa niin kauan kuin kaksi akkua riitti--eli melkein Portlandiin asti. Ensin lapset nukkuivat ja sitten ruvettiin kuuntelemaan kirjastosta lainattuja äänikirjoja. Nepä olivatkin kova sana! Ennen olemme viritelleet sylimikroa etupenkkejen väliin takapenkkililäisten viihdyttämiseksi, mutta he kuuntelivat kirjoja ihan tyytyväisinä ilman mitään kuvia.
Neljä tuntia myöhemmin saavuimme Timin Kermit-sedän ja vaimonsa Nadinen luo. Siellä istuimme sohvalla rupattelemassa, niinkuin perinne vaatii, muutaman tunnin, ennenkuin suunnistimmen heidän tyttärensä Bethin perheen luokse Kiitospäivän juhla-aterialle. Nadien jäi tällä kertaa kotiin kun oli niin flunssainen. Mietin vähän, että miksi en ollut itse päässyt livistämään tästä matkasta, kun oli ihan yhtä flunnsainen!
Kun tulimme Bethin luo Beavertoniin, ruuanlaitto oli suunnilleen ohi ja isäntä siellä siivutti kalkkunaa, jonka lisäksi oli tarjolla kaikenlaisia kiitospäivän herkkuja. Oli salaattia, oliiveja, bataattia, perunamuusia, kastiketta, kalkkunan sisässä paistettua leipätäytettä, maissia, jne. Jälkiruuaksi oli kurpitsapiirasta, omenapiirasta ja pekaanipähkinäpiirasta jäätelön kera. Syomistä oli enemmän kuin tarpeeksi, enkä jaksanut edes maistaa kaikkia tarjolla olleita ruokalajeja. Jopa meidän vegetarinistit saivan massunsa täyteen, mutta vegaani hoippui kapealta polulta ja sortui jäätelöön! Taneli oli puhunut kalkkunasta koko viikon, mutta ruokapöydässä ei tainnut mennä kuin neljä vihreää oliivia. No, mitä sitä suotta syömään joka päivä!
Ruuan jälkeen sitten taas istuttiin ja rupateltiin, niin kuin perinne vaatii, ja saatiin jopa ihailla, kun valkohäntäpeura toi perheensä näytille takapihalle. Peurat kyllä kaikkosivat, kun lapsen ja lapsenmieliset miehen innostuivat menemään ulos leikkimään lounaan jälkeen. Siellä heiteltiin amerikkalaista jalkapalloa talon yli niin kovasti, että erään miespuolisen vieraan vihkisormus lensi sen mukana, eikä useampikaan etsintäpartio sitä löytänyt. Sääli, sillä tämä pari oli ollut naimisissa vasta kolme kuukautta. Toivottavasti se vielä joskus löytyy. Lapsilla oli erikoisen hauskaa täällä kylässä kun saivat leikkiä pikkuserkkunsa Grantin (9v.) kanssa. Kylässä oli myös 7-vuotias William.
Kun olimme heittäneet Kermitin kotiin ajoimmen Portlandin keskustaa, missä yövyimme hotellissa. Yöpaikka oli suunnitelu niin, että olimme keskustassa valmiina katsomaan perjantaiaamuista paraatia. Tuhannet ihmiset kokoontuivat paraatireitin varrelle seuraamaan sitä. Tämä on Portlannin versio suuremmista ja kuuluisemmista paraateista esimerkiksi New York Cityssä. Onneksi sadepilvet jaksoivat pitää pisarat kurissa, ja epäväkaisen näkoinen aamu kehkeytyi ihan mukavaksi paraatisääksi. Lämmintä oli noin 10 astetta, mikä on lämpimämpää kuin tavallisesti näin marraskuun lopulla.
Paraatin jälkeen pakkasimme taas kaikki autoon ja läksimme ajamaan Salemiin, joka on vähän yli tunnin matkan päässä Portlannista. Siellä sukuloimme Timin Arnim-sedän ja vaimonsa Arnolan luona. Taas istuimme sohvalla ja rupattelimme. Miehen katosivat toiseen huoneeseen tekemaaän jotain tietokoneen kanssa, ja Arnolakin meni hakemaan käsityötänsä, ja minä nukahdin sillä aikaa siinä sohvalla istuessani pari kertaa. Aina kuin pää retkahti, niin heräsin. Tätä istumista jatkui 6 tuntia. Oijoioi! Ilmotin kyllä meidän isännälle, että takaisin en sitten aja. Nukutti niin vietävästi!
No, vihdoin se sukulointi oli ohi ja ajoimme takaisin Portlandiin ja yöpaikkaan Tigardissa. Taneli oli niin kuitti, että nukahti autoon, ja iskä kantoi hänet hotellihuoneeseen, ja ne unet jatkuivatkin sitten koko yön. Sinä iltana pääsimmekin kaikki aikaisin nukkumaan, ja se oli tarpeen. Aamulla ehdittiin vielä käydä uimassa ennenkuin suunnistimme kotia kohti.
Kotimatkalla kävimme vielä moikkaamassa Kermitiä ja Nadinea ja päätimme myös poiketa uuteen IKEAan matkan varrella. Kun vihdoin pääsimme tien päälle, kotimatka Portlandista taittui 4.5 tunnissa. Kolmen päivän kilometrit: 725. Ajoaika: 11 tuntia 20 minuuttia. Bensaa meni 1.5 tankkia. Seattlessa bensan hinta lähtiessä 2.09 dollaria galloona. Salemissa tankattiin 1.86 dollarin galloonahinnalla. Uskomatonta, kun aikasemmin syksyllä hinta oli 4.40 dollaria galloona.
Lapset olivat tosi kärsivällisiä matkalaisia. Viimeset 1.5 tuntia Taneli kylläkin kysyi kymmenen minuutin välein, että kuinka kauan menee vielä!
No comments:
Post a Comment