Prinsessa ja herne

Tänä aamuna heräsin tosi väsyneenä levottomasti nukutun yön jälkeen. Aamuyöstä kylkeä kääntäessäni olin havainnut jotain perin kummallista: tyynyliinan sisässä tuntui jotain kovia möhkäleitä. En sitten ruvennut niitä sen tarkemmin tutkimaan, vaan nukahdin vielä uudestaan. Aamulla minulle sitten välähti mistä oli kysymys. Tiia oli ollut edellisenä iltana järjestämässa äidin sänkyä ja mukamas pöyhimässä tyynyjä ja samalla sujauttanut tyynyliinan sisään lapsen nyrkin kokoisia kiviä. Tämä oli siis aprillipila!

Aamulla minun täytyi sitten näytellä, että niska oli kipeä ja Tiia lupasi kovasti hieroa ja hoitaa niskaa illalla, mutta ei uskaltanut sanoa mitään kivistä, kun luuli että oli todellakin satuttanut minua. Illalla oli sitten äidin vuoro sanoa "aprillia, aprillia" kun kaivoin ne kivet esiin ja tunnustin, ettei niska ollutkaan oikeasti kipeä.

Mistä ihmeestä meidän lapset ovat voineet saada tällaisen pila-geenin? Taneli tekee tätä myös jatkuvasti, ei vain aprillipäivänä. Yleisin temppu on huutaa yläkerrasta, että "pyyhkimään" ja sitten kun rynnistän apuun, en löydäkään ketään.

Postia Suomesta

On aina niin ihanaa, kun postilaatikosta löytyy paketti Suomesta! Tänään tulin juoksujalkaa sisäälle avaamaan postit ja istuin kahvikupponen ja kurkkuvoileipä eväänäni sohvalle tutkimaan uusimman Modan kannesta kanteen. Kiitos vaan Mummille ja Ukille! Lasten Puuha-Pete ja Prinsessa lehdet ja purkkapussit ovat tuossa pöydällä odottamassa, kun he kohta tulevat Kanadan reissultaan iskän kanssa. Oli oiken luksusta istua lehden pariin työpäivän päälle. Nyt rupean kokkaamaa vihanneskeittoa, että se on valmiina huomisillan ruuaksi.

Hei, kevät on tullut!

Eipä täällä ole käynyt kukaan kirjoittamassa, kun itsellä on ollut mukamas niin kiire, ettei ole ehtinyt. Luvassa on kaikenlaisia päivityksiä tänä viikonloppuna!

Kevät on jo pitkällä ja huomasin yllätyksekseni tässä pari päivää sitten, että innokkaimmat kirsikkapuut ovat jo puhjenneet kukkaan. Täytyy ruveta kiinnittämään enemmän huomiota keväisiin luonnonilmiöihin! On myös mukavaa, että päivänvaloa on enemmän ja kohta voi jo lähteä ulos lenkille aamutuimaan ennen työpäivää. Mulla on sellainen periaate, etten lenkkeile pimeässä. Viime viikonloppuna sattui olemaan yksi kaunis, kuiva aamu ja pääsin taas sauvalenkille. Sitä oli ollutkin jo ikävä.

Tiialla on koulusta kevätloma ensi viikolla ja lapset ovat lähdössä iskän kanssa Vancouveriin, Kanadaan, pariksi päiväksi hauskuttelemaan. Ohjelmassa on kuulemma eläintarhassa ja akvaariossa käyntiä ja muuta sellaista. Minä en valitettavast jouda työkiireiden takia lähtämään, mutta pärjääväthän he siellä. Mitenhän saan sunnuntain vietettyä ilman perhettä. Täällä tulee olemaan hiljaista!

Sellaisia huhuja on liikkeellä, että täältä olisi tulossa delegaatio Suomeen kesävierailulle. Se on ihan totta! Tulen täältä lasten kanssa kesälomalle heinäkuun 4 ja lomailemme siellä heinäkuun 26 päivään asti.

Jouluinen matka vuorten taa

Joululomat on nyt vietetty ja arki on taas iskenyt. Tiesin, että saisin maksaa lomasta töissä ja niinhän siinä on käynyt. Hommaa on ihan hurjasti! Meidän uusi toimistopäällikkö on onneksi osoittautunut todella päteväksi ja on muutenkin mukava, mikä helpottaa työasoita.

Joulun jälkeen pakenimme täältä lumiukkojen piirittämästä kaupungista ja suuntasimme Cascade vuoriston itäpuolelle minilomalle. Vaikenta matkanteossa oli päästä pois tästä omasta lähiöstä. Moottoritie oli ihan hyvässä kunnossa, ja pienempikin tie vuoren solan yli oli ihan ajettava aurauksen ansiosta. Ei tarvittu edes ketjuja renkaisiin.

Yleensä kun pääsemme sinne vuorensolan lähelle, ihastelemme häkellyttävän kaunista talvimaisemaa, mutta tällä kertaa lumi ei jostain syystä saanut aikaan samaa reaktioita. Olo oli lähinnä että, jaa TAAS on lunta. Normaalisti olisi myös potuttanut ajaa aura-auton takana, mutta tällä kertaa olimme kiitollisia, että siellä oli aura-autoja ja ehkä samalla myös vähän kateellisia siitä, että meidän kaupungilla ei niitä taida olla ollenkaan. Ja jos onkin, eivät vaivautuneet tuomaan sitä meidän kadulle, kun sitä olisi kipeästi tarvittu!

Matka taittui nopeasti, vähän yli kahden tunnin päästä olimmekin sitten Leavenworthissa. Yövyimme Sleeping Lady lomakylässä. Lapsista viehättävä huoneemme oli erikoisen mukava, koska siinä oli korkea parvi, jonne sai kiivetä tikapuita pitkin -- ihan niinkuin viime vuonna. Mutta ainakin minusta loma oli rentouttavampi kuin viime vuonna, ehkä siksi, että neljävuotias tikapuilla huolestuttaa vähemmän kuin kolmevuotias samassa puuhassa!

Ihan hotellin vieressä odottivat ihanat hiihtoladut! Hiihdimme kahtena päivänä koko poppoolla. Jopa Taneli veti sellaisen 2 km lenkin kumpanakin päivänä. Yhden kerran kävin vielä omalla kierroksella Taneli takana pulkassa. Se oli rankka lenkki. Tämä on viimeinen vuosi, kun pikkuherraa kyysätään! Lopun ajasta käytimme ihan vaan hengailuun. Löysin hotellin kirjastosta mielenkiintoisen kirjan ja luin sen kokonaan, neuloin sukkaa, lapset katsoivat lastenohjemia tietsikalta, jne. Parasta oli se, ettei tarvinut laittaa ruokaa tai tiskata...kävelimme vaan ravintolaan ruoka-aikaan.

Viimeisenä aamuna auton akku oikutteli ja päätimme jättää hiihtämisen ja suunnistaa takaisin solan yli hyvissä ajoin. Kun tulimme korkeimmalle kohdalle, oli päällä jo sellainen lumimyrsky, että näkyvyys oli todella huono. Pääsimme kuitenkin turvallisesti pois sieltä vuorenrinteiltä. Kun tulimme Monroehin, Timi pysähtyi hakemaan Starbucksista kupin kahvia, ja siellä tiedettiin, että vuorensolan läpi johtava tie oli suljettu lumimyrskyn takia. Olimme tulleet siitä läpi juuri ennenkuin se tie oli suljettu! Ei paremmin olisi voinut sattua. Jos olisimme olleet jumissa vuoriston itäpuolella uudenvuoden aattona ilman varattua hotellihuonetta, olisi ollut aika ikävä paikka.

Tämä oli siis Leavenworthin keikka 2008. Suunnitelemme jo ensi vuotta. Toivottavasti käy yhtä hyvä onni sään suhteen.